Ensimmaisen kamiinapesallisen jalkeen tunnelma jurtassa muistutti kotoisesti suomalaista telttasaunaa, joten kommimme nukkumaan hyvilla mielin lampimiin punkkiimme. Valitettavasti Ulan Batorin hostellin sangyt eivat olleetkaan maailman kovimpia, sitakin kovemmat loytyivat nimittain jurtastamme.
Kun aamulla nivelet kankeina ja vanhoja luita kolottaen kommimme ylos, totesi Milla varsin osuvasti: "go before it's too late", lainaten tannoista Kilroy Travelsin mainosta, jossa 33 ikavuoden jalkeen ihmisyksilo muuttuu kopottelevaksi, kumaraselkaiseksi vanhukseksi. Anni oli puoli viidelta herannyt reippaasti lammittamaan kamiinaa, joten aamu-unosetkin saimme nukuttua miellyttavassa lammossa. Muutenkin jurtta piti paremmin lampoa suomalaiseen puolijoukkuetelttasukulaiseensa verrattuna.
Aamuauringon paistaessa sisaan jurtan katosta oli kieltamatta sellainen olo, etta kaikesta turistimeiningista huolimatta aamuheratys mongolialaisessa jurtassa kuuluu kylla eksoottisimpiin tamanastisen elaman varrelle osuneisiin heraamiskokemuksiin.
Retkikuntamme taydennysmiehisto oli aamuyon aikana lentanyt jurttamme ylitse Pekingiin. Liitymme joukkoon sitten sunnuntai-iltapaivana, mukavaa wiikendia vain pojille ja isantavaelle.
Tanaan on kaunis ja aurinkoinen, lammin paiva. Elinen hyytava tuuli on tiessaan. Soimme leipaa ja kekseja sisaltavan aamupalamme ulkona, iskimme vahat kamamme reppuihin ja nyt paistatamme paivaa ja odottelemme autoa, joka vie meidat takaisin paakaupunkiin. Lievasti tapahtumakoyhan luontoretkemme jalkeen se tuntuu lahinna Las Vegasilta. Mutta tavoite on nyt yhtakaikki saavutettu ja jurtassa nukuttu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti