Hanoi Rocks.
Hiki. Aina lasna. Matkustavat naiset ovat vahentyneet kahteen, alkuperaisesta kokoonpanosta on jaljella vain Anni. Jalleennakeminen Hanoi Guesthousessa oli eilen illalla, Mister Moon kyyditsi meidat kumpaisenkin turvallisesti sanoinkuvaamattoman liikeenteen lapi toistemme luo. Liikenne ansaitsisi oman kappaleensa tahan blogiin, mutta suomenkielesta puuttuu sanoja, jolla tata voi kuvailla. Tanaan valloitimme kaupungin. Kavimme tapaamassa Uncle Ho:ta, mutta han oli jo kaynyt paivalevolle, ja vartijat kaannyttivat meidat tiukin ilmein pois. Tama on kaupunki, jossa voi kertakaikkisesti eksya kahden korttelin valiin useamman kerran paivassa. Huomenna lahdemme retkelle Halong Bayhin. Rukoilemme kirkasta saata, jottemme viettaisi reilua kuutta tuntia bussissa nahdaksemme sumun.
Hetki jona kuivattelimme pikkuhousujamme tuulettimen aaressa ennen illalliselle menoa piirtyi mieleemme ehkapa korneimpana yksittaisena kokemuksena tahanastisessa elamassa. Hiki, se on todella aina lasna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Hanoi! Vaikka meista osa jai matkasta pois, niin se on lohduttavaa, etta ystavamme hiki ei jata koskaan. Ehka tassa Suomen kesassa viela tulee ikava kaikkia rakkaita matkakumppaneitamme PeHista KoHiin. Taalla em. kavereista ei parin ensimmaisen paivan aikaan ole ollut tietoakaan. Niita odotellessa taidampa menna saunaan.
Emme tienneet mista puhuimme, ennen tamanpaivaista luolareissua! Kivet, kalliot ja me virtasimme!
Lähetä kommentti