Tassa Annin Oleg Menshikov -vihkoon (joka on siis se kapistus, johon tama blogi reaaliajassa syntyy ennen siirtymistaan bittiavaruuteen) kirjailemia huomioita Mongolian junailun varrelta:
Arolla naimme (ja tahan sitten ne pilkut a:n paalle): hevosia, kameleita, jakkeja, lampaita, vuohia, haukkoja, pupuja, myyria, kurkia, pikkulintuja, koiria, ei kissoja (ehka syoty sukupuuttoon), lehmia, ja kaikkien edella mainittujen lapsia ja puluja ja luurankoja.
Aavikolla naimme (ja edelleen ne pilkut): Variksen (luultavasti), vuohia ja lehmia. Johtopaatos: emme olekaan viela aavikolla. Nyt nahty: mameli! (???) Homo Sapiens (adult male).
Nyt jo aavikolla: ihania rautatienauloja, melkein kuin Baikalilla! Vetakaa hatajarrusta! Lehma/lehmia. Hevosiakin. Jurtta. VETTA! (kirkunaa) Ptitsat lentaa. Perhonen. (Ai se oli ehka sittenkin roska, mutta laitetaan perhonen.) Keltaisia kukkia. Sobaka. Kameleita. Puluja! Luurankoja. Muovipusseja.
Kirjurin loppukommentti: Ehka pidan tasta eteenpain Oleg-vihkon itsellani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti