Junamatkailussa syöminen muodostaa mukavan ohjelmanumeron. Tänään ohjelmanumeroita on tarjoillut myös Anni, joka todistettavasti osaa ulkoa noin kahdeksansataatuhatta suomalaista lastenlaulua. Edellä mainitun hengenravinnon lisäksi kävimme äsken ravitsemassa ruumiimme junan hineossa, puuleikkauksin koristellussa ravintolavaunussa. Ruoka ei kovin kummoista ollut, salaattia ja perussoppaa, mutta junan ainoa ymmärrettävää englantia puhuva asiakaspalvelija, lämmin ateria ja jäljelle jääneiden tykrykkien käyttömahdollisuus hienon interiöörin lisäksi nostivat kokemuksen reilusti plussan puolelle.
Täyttelemme juuri Mongolian maastapoistumiskortit eli lähestymme pikkuhiljaa retkemme viimeistä rajanylitystä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti