Eilen retkeilimme Mekong-joen suistossa satojen ristelevien, mutaisten jokien valeissa, jossa ihmiset asuivat simppeleissa, bambuista tehdyissa taloissa, jotka oli rakennettu tolppien varaan joen paalle. Oppaamme oli melkoisella pokalla varustettu hauska nuori mies, joka menomatkalla aamukahdeksalta yritti leikittaa hyydyksissa olevia turisteja, ja paluumatkallakin lauloi itse englanniksi kaantamaansa oopperaa ja kertoi vitseja tikahtuen omaan kikatukseensa. Tarinat saivat lisapontta "jaaa!" -huudahduksista. Hauskaa oli, vaikka olikin hieman kyseenalaista nauroimmeko hanelle vai hanen kanssaan.
Saimme seurata kookoskarkkien tekoa ja Anni onkin jaanyt niihin aika hyvaan koukkuun.Anni maistoi myos rohkeana karmeslienta, paikallista viinaa, jossa lilluvat mita akloimmat kaarmeet ja muut nilviaiset. Pohdimme karmesviinan rahtaamista tuliaisiksi, mutta ajatus rinkkaan rikkoutuneesta pullosta sai meidat toisiin aatoksiin.
Olemme tehneet kovasti tuttavuutta kaikkien hotelliemme respan tyttojen kanssa. Mita hauskimpia ja mukavampia tuttavuuksia, joiden elamaan olemme saaneet pikakatsauksen. Poikaystavattomyyden top kaksi syyta ovat olleet liika laihuus ja ihon tummuus, mika saa meidat pohdiskelemaan omaa tilannettamme... Kehonkuvamme ovat muutekin olleet remontissa, kun vaatekaupoissa kokeilemme aina suurinta mahdollista kokoa, eika sekaan usein riita. Sikali onneksi, silla tallakin menolla rinkkamme tayttyvat melkoista tahtia.
Seuraamme jannityksella hotellin kultakalojen selviytymista maljansa puhdistamisesta. Eilen kalaparat siirrettiin salaattikulhoon odottamaan maljanphdistajaa. Ovat selvinneet yon yli ainakin.
Suuntana talle paivalle on lyhennetty hame, kavennetut (kylla!) housut ja Seta Ho:n museo! Tanaan Anni aikoo maistaa Durian-hedelmaa, jonka haju saa tainnoksiin isommankin jateautonkuljettajan.
Ja hedelmamehut. Niiden vuoksi voisimme vaikka kuolla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti