170707 ho chi minh

Eilen koko kaupunki oli juhlatunnelman vallassa voitetun fudisottelun (Asia cup on kaynnissa, big deal!) jaljilta. Kymmenet tuhannet mopolla ymparikaupunkia porhaltavat, riemusta kirkuvat, punakeltaisia lippuja heiluttelevat fanit muodostivat uskomattomia letkoja, joiden riemumieli tarttui meihinkin.

Olemme huomanneet, etta kommunistia kapitalistisempaa ei olekaan, kaupankaynnin reaktionopeus on taalla mykistava. Ensimmaisten sadepisaroiden mukana ilmestyvat sadetakkikauppiaat kaikkiin kadunkulmiin, ja jokaisen voitetun ottelun viimeisen eran paattyessa lippu- ja paanauhakauppiaat valtaavat kadut.

Eilen tutustuimme kaupunkiin, ja erityisen vaikutuksen maihin teki eksymattomyys. Olemme siis saapuneet lansimaisen kaupunkisuunnittelun piiriin, silla eilen emme eksyneet kertakaan, vaikka kuljimme lahes ilman karttaa. Kavimme ahdistumassa torilla, jonka triljoonista juhlalaukuista naemme unta viela pitkaan. Loysimme myos erityisen ihania pikkuputiikkeja ja hameet ovat jo lyhennyksessa. Palelimme useaan otteeseen, me pohjoisen kesaan tottuneet turdet. Saa on huomattavasti lempeampi kuin edellisissa kohteissamme, ja odotukset A:n kosteudesta jarkyttyneen ihon palautumisesta ennalleen ovat korkeat.

Viimeinen paivamme Hoi Anissa oli ikimuistoinen. Kavimme kylassa Mr. Phongin kotona ja myos lahes kaikkien kylalaisten kotona. Mr. Phong bongasi meidat illalliselta, ja tuli kertomaan sadoista ulkomaalaisista ystavistaan, joita han kutsuu kotikylaansa katsomaan paikallista elamanmenoa. Kaveri on tehnyt uskomattoman (verottoman) bisneksen ulkomaalaisilla ystavillaan. Lahdimme siis eparoimatta seuraavana aamuna mr. Phongin ja hanen toverinsa mopojen kyytiin ja puolen tunnin tyvikohotuksen jalkeen olimmekin perilla maaseudun rauhassa. Ensin kuuntelimme silmat pyoreina mr. Phongin luentoa historiasta, uskonnoista, elamanmenosta ja maan nykyisesta poliittisesta tilanteesta.

Sitten seurasi kylakierros. Kavimme tutustumassa riisiviina"tehtaaseen", jossa hengityksemme salpautui huuruista ja hoyryista pitkaksi aikaa. Vierailimme tupakkakuivaamossa, mr. Phongin sedan ja tadin luona ja kukkotappelussa, jossa eras isa tarjosi Annalle naimaikaista melko komeaa poikaansa myyntilauseella "My son is VERY strong!". Perfect match siis! Kukkotappelu sai meidat liikkuttumaan lahes kyyneeliin, varsinkin eratauolla, jolloin sedat ompelivat kukkojen haavat, purskuttivat vetta kukkojen suuhun omasta suustaan, paijasivat, imivat verivanat, loyhyttelivat ja rohkaisivat kukkojaan seuraavaa kaksikymmentaminuuttista eraa varten. Eraassa talossa juhlittiin vanhan esi-isan kuolinpaivaa ja mekin osallistuimme juhlaan kohottamalla olutmaljaa (pohjanmaan kautta, oli muuten Annan eka kokonainen olutlasillinen ikina) ja ottamalla kuvia perheen lapsista, joita naurattivat kovasti meidan isot nenamme ja peppumme. Mr. Phongin perhetemppelissa tutustuimme perheen esivanhempiin seka meihin suureen vaikutuksen tehneeseen vanhojen piikojen alttariin varsinaisen temppelin ulkopuolella.

Mr. Phongin vaimon valmistavan erittain makoisan lounaan jalkeen meidat kuljetettiin henkeasalpaavalla kyydilla takaisin hotelliin. Emme olleet muistaneet rasvata niskojamme, joten rajamme ovat melkoisen mykistavat. Ilta sujui mukavasti Da Nangin lentokentalla odotellen myohastynytta lentoa ja eksyen laheiseen lahioon.