Junassa matkalla kohti Irkutskia Omskista pari tuntia itaan 21.6. klo 14.10

Junassa taas. Milla nukkuu, mika tuskin yllattaa enaa ketaan. Anni tekee ristikkoa. Viivi tekstaa taman blogin osoitetta Konstalle Suomeen.

Omsk oli kylla tosi kiva. Aamulla hotellilta lahdettaessa tuli vetta kuin aisaa, mutta yks kaks ilma vaihtui taydelliseksi kesapaivaksi. Sateen ropistessa venailimme hotellilla meille tilattua taksia. Se osoittautui pikuruiseksi, perakontittomaksi Samaraksi, jonka jo valmiiksi area kuski artyi entisestaan kun emme suostuneet edes yrittamaan ahtautumisennatysta Samaran kyytiin rinkkoinemme. Lopputulos: Sullouduimme Annin kanssa Samaraan, Viivi ja Milla jaivat odottelemaan toista, paikalle tilattua taksia. Me suhasimme kovaa vauhtia kohti steissia mutta tyttojen taksia ei nakynyt, joten nama neuvokkaina yksiloina nappasivat itselleen toisen kyydin lennosta, tosin melko suolaiseen 300 ruplan hintaan. Meidan Samara-kyytimme kustansi puolet tuosta summasta, Anni tosin totesi olevansa arean kuskimme kyytiin liian alhaisissa promilleissa. Kaahauksen lomassa saimme seurata mielenkiintoista sananvaihtoa taksikeskuksen naisen ja kuskien valilla autoradiosta. Keskus vaikutti olevan psykoosin partaalla ja raivosi kuskeille, jotka sattivat puolestaan keskusta varsin painokelvottomilla nimityksilla. Hysteerista.

Veimme rinkat Omskin ison ja hienon aseman kellarissa sijaitsevaan isoon ja hienoon tavaransailytykseen. Hinta 50 ruplaa ja 40 kopeekkaa. Seurasin ensin, miten sailytysta hoitava mummo kyykytti ystavallista ja kohteliasta herrahenkiloa, joka olisi halunnut ottaa sateenvarjon tms. jo sailytykseen jattamastaan laukusta. Tama oli mummon saantojen mukaan kiellettya, joten ei onnistunut. Sama mummo alkoi urputtaa Millalle siita, etta tama oli maksanut vain yhden laukun sailytyksesta vaikka oli jattamassa mummon huomaan pikkureppua rinkan lisaksi. Yritimme selittaa, etta pikkureppu mahtuisi kylla rinkan sisaan, mutta emme vain viitsineet sita sinne sulloa. Ei auttanut, mummo piti tiukasti kiinni saannoistaan. Lopulta tyonsimme repun rinkan sadehupun alle piiloon ja mummo oli tyytyvainen. Kostin mummolle pitamalla kaikille paikallaolijoille pitkan luennon aiheesta venalaisen yhteiskunnan kehityksen jarruna toimiva sokea usko idioottimaisiin, elamaa hankaloittaviin saantoihin. Jonossa kanssamme seisova mummeli liittyi kuoroon kertomalla tarinan siita, kuinka hanen piti henkilokohtaisesti elaketta hakiessaan toimittaa erikseen elakeviranomaisille todistus siita, etta oli hengissa. Anarkiaa asemalla, a la Laura ja omskilainen mummo.

Hurautimme LP:n suosituksesta trollikalla numero 4 keskustaan, jossa ihailimme hetken neuvostoarkkitehtuuria Omskin musiikkiteatterin muodossa. Tuli Lahden suurmaki mieleen. Kavimme myos, kuinkas muuten, katsastamassa paikallisten kenkakauppojen tarjonnan. Sielta siirryimme ostariin sadetta pitamaan, sillakin uhalla, etta Anni epaili meidan olevan "liian rumia tanne" retkivarusteissamme. Loysimme ostarin ylakerrasta ehka maailman kivoimman kahvilan, jossa ruokimme nalkakuoleman partaalla horjuvan Viivin. Muutkin saivat murua rinnan alle.

Uusin voimin hankimme itsellemme Omskilaiset Sela-paidat (toim. huom. Sela on venalainen vaatekauppaketju, jonka kuteet ovat lahempana skandinaavista makua kuin ryssykkakledjut keskimaarin) ja sitten kaveleskelimme viela hetken Omskin viihtyisassa ja vehreassa keskustassa. Sitten oli aika hinautua takaisin asemalle, ostaa vetta ja bissea evaaksi junaan, hakea rinkat tavaransailytysmummon hellasta huomasta ja valua laiturille numero kolme, jonne pian saapuikin legendaarinen, Moskovasta Vladivostokiin kulkeva Rossija-juna. Sen kyydissa matkaisimme Irkutskiin asti.

Juna oli hienompi kuin edellinen, mutta ilmastointi ei vaunussamme toiminut ja hytin ikkunaa ei saanut ilmastoinnin vuoksi auki. Yon kuumuudessa -tunnelmat odotettavissa, siis. Noin muuten junautuminen sujui meilta jo rutiinilla. Vaunupalvelijamme on harvahampainen veikko, jonka lahjoin mukavaksi suklaalla ja suomi-pinssilla. Maassa maan tavalla.

Ikkunasta nakyy edelleen valitettavasti vain popelikkoa ja aakeeta laakeeta. Ei edes paljoa asutusta. LP:n mukaan metsaisemmat Siperia-maisemat alkaisivat ennen Irkutskia, mutta jaa nahtavaksi.

Nyt Anni nukahti istualleen. Aamulla otettu suihku on enaa muisto vain, mutta junaan astumisen aikainen tappokuumuus on onneksi laantunut. Ilma on pilvinen, Lada vetaa isoa multakuormaa perakarryssa ikkunan takana.