Olipa yo. Milla karsi kuumuudesta ja hapettomuudesta niin, etta oli paattanyt yolla kokeilla ns. hard sleeper -osastoa ja nukkua hytin lattialla huovan paalla oven alaosan ilmanottoaukoista happimolekyyleja keuhkoihinsa siemaillen. Toogaan kaariytyneena.
Ei se kuulemma niin kauheaa ollut, milta kuulosti.
Pelkan hiilidioksidin hengittaminen nayttaytyi myos varsin vilkkaana unennakona seurueemme jasenten keskuudessa.
Nyt tulemme Krasnojarskiin, minka piti alkuperaisen suunnitelman mukaan olla retkemme ensimmainen pysahtymispaikka. Juna numero 14 torpedoi kuitenkin taman suunnitelman. Krasnojarskin asema oli kylla hieno, siella oli digitaalinaytotkin.
Ilma on eilisesta viilennyt ja maastossa on enemman laaksoa ja kukkulaa. Mutta pusikkoa on edelleen liikaa meidan makuumme.
Herra tilastonikkarin mukaan matkastamme on talla hetkella jaljella 72,2% ja takana siis 27,8%. Kiitos tiedosta. Varsinkin Anni arvostaa naita prosentteja erityisen suuresti.
Odottelemme sanitarnaja zonan paattymista ja vessaan paasya. (toim. huom. Venalaiset junan vessat toimivat edelleen kuin junan vessat. Siksi kaupunkien, luonnonsuojelualueiden ym. vastaavien kohdalla vessat pannaan lukkoon eika niita saa kayttaa ennnen kuin vaara on ohi.) Sen jalkeen ryhdymme puuronkeittoon. Varsinkin Viivi arvostaa tata toimitusta erityisen suuresti.
Ulkona nakyy krasnojarskilainen asumislahio ja Mir Ban (saunamaailma) -nimisen liikkeen iso mainoskyltti. Juhannuksenviettosuunnitelmissa ravintolavaunuskumpat.
Muuten, aamupuuron aikaan Suomen armeijan LuHasta (toim. huom. lusikkahaarukka) sanottua: "Taa on niin iso, etta jos laittaa tallaisen maaran puuroa yhta aikaa suuhun, tulee pakokauhu." (Milla) "Tai ahtaan paikan kammo." (Anni)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti